Alpeilla laskettelemassa

Mippe oli kertoillut hezzille olleensa aikoinaan innokas laskettelija. Hezzin mielestä tämä kuulosti hiukan oudolta ottaen huomioon, että mippe on asunut vuosikaudet 70 kilometrin päässä Garmisch-Partenkirchenin hienoista ja erittäin laajoista rinnealueista, käymättä siellä kertaakaan.

Tuumasta toimeen: ensimmäisen laskettelukeikkamme Alpeille teimme helmikuun alussa vuonna 2000. Sittemmin "garmisin-keikoista" on tullut vuosittainen traditio.

Tässä päämäärämme - auringossa kylpevät lumihuippuiset vuoret:

Vaikka sää ei aina vastaakkaan odotuksiamme, otamme ilon irti, vaikka sitten sokkona sumussa suksien... on outoa astua kabiinihissistä ulos kun ei mitään näy. Ääniä, puhetta, hissien hurinaa joka puolella mutta ympärillä vain pilveä.

Hezzu näyttää miten homma toimii! Uskomaton lumimylläkkä osui linssiin sekuntti tästä eteenpäin

Yleensä olemme liikenteessä kaksin mutta poikkeuksiakin on...
Iloista menoa hississä. Kuvassa Teija ja kummipoikansa Jesse.
Etualalla mip, kameran takana Hez ja kahvioon odottamaan jäänyt Paolo.

Taukopaikkoja on tarjolla jokaiseen makuun - täysmittaisista näköala-ravintoloista askeettiseen pöytäryhmään hissikonehuoneen seinustalla.

Omia eväitä ei tietenkään voita mikään!
(paitsi ehkä aito tirolilainen läski-leipä, siinä vaiheessa, kun välipalan nauttiminen ajoissa on syystä tai toisesta unohtunut, eikä suomalaismallinen elmu-kelmuun pakattu salaatti-sämpylä enään auta.)

Näköala Alpspitzen
hissiasemalta

Siirtymäreitillä Alpspitze - Kreuzeck