Kreeta / Rethymnon kesällä 2001

22.06

"Kello on jo viisi, lapset herätkää .... " Liian aikainen herätys, katsoi sitä mistä vinkkelistä hyvänsä. Kun oltiin tarpeeksi aikataulussa, oli mipen pakko keksiä jotain muuta hermoiltavaa; kelpaako passi ja liput. Älytöntä mutta totta. Hezin iloksi meidät vietiin kenttäbussilla koneeseen; moderni mies ei ole mennyt lenskariin kuin "putkea pitkin".

Laskeuduimme Heraklionin kentälle 13:30 paikallista aikaa.. merituuli voimakas ja ilma niin kovasti lämmin. Matkatavaroiden odotus lähenteli piilokamerashowta. Müncheniläisiä juoksutettiin monitorien tekstejä vaihtelemalla kätevästi liukuhihnalta toiselle ja taas seuraavalle ja vielä kerran takaisin - tietenkin jokaisen hihnan ääressä odottaen n. puoli tuntia täpötäydessä kuumassa hallissa. Matkaopas ja linja-auto löytyivät kuitenkin yllättävän helposti näennäisestä kaaoksesta, ja ensimmäisen kerran sitten huokaistiin helpotuksesta.

Jokainen Heraklionin kentälle laskeutunut tietää, miten järkyttävän näköistä seutu voi olla. Rakennuksista n. 85% keskeneräisiä taloja joista osassa asuttiin, osa oli vain ihmeellisiä betoniharkkoja. Jopa muuten valmiista taloista sojottivat harjateräkset. Ylipäänsä kovin sekaista ja rumaa. Hez ja mip rupesivat jo heittämään kyynisiä vitsejä puuttellisista lomakatalogeista.

Hotelli löytyi, kotiuduimme ja lähdimme katsastamaan rantaamme jossa liehui punainen lippu; uiminen kielletty kovan merenkäynnin vuoksi. Painelimme siis paikalliseen kylään jossa ensimmäiseen skootterivuokraamoon. Yliruskettunut helmihampainen setä selitti meille sujuvalla saksankielellä skootterin maksavan 175DM viikoksi. Mies oli kuitenkin sen verran luikea että päätimme katsoa vielä muualta. Lompsiessamme kylän pintaa, näimme ravintolan nimeltään KELLARI ja totesimme suomalaisten ulottaneen yrittäjähenkensä aina Kreetalle asti. Asiallisemman skootterifirman löysimme heti seuraavalta kulmalta, jossa nuori täti - taas sujuvalla saksankielellä - teki tingityn tarjouksen 80- kuutioisesta skootterista täyskaskolla 220DM viikoksi. Sen otimme. Täti oli niin rento että mip päätti kysyä mistä noin hyvin on saksaa oppinut. Oli kuulemma itävaltalainen. Jaa no sitte.

Valmistauduimme kello seitsemäksi puolihoitoillalliselle jonka jälkeen lähdimme skootteroimaan Rethymnoniin. Ajelimme rantabulevardia pitkin ja hämmästelimme ravintoloitten paljoutta. Jopa ravintolan nimeltä VERANTA näimme; ahaa suomalaisia yrittäjiä on siis enemmänkin paikan päällä. Upean mereen laskeutuvan auringon ihailtuamme ajoimme takaisin hotellin rantabaariin jossa nautimme iltakaljat. Huoneeseen päästyämme totesimme meillä kyllä olevan ilmastointilaitteen, vaan ei missään nappulaa ON tai OFF. Prk, pitää kysyä huomenna respasta.

23.06

Koska ilmastointilaitetta ei illalla saatu toimimaan oli pakko nukkua parvekkeen ovi avoinna, vain säleikkö valoesteenä. Siitä tuloksena ensimmäinen herätys taas viideltä valtavan tipuyhteiskunnan laulamana.

Aamiaisen jälkeen oli infotilaisuus jossa jo eilisestä tuttu matkaoppaamme selitti kaikki käytännön seikat päiväretkistä autonvuokraan. Tämän jälkeen menimme rantaan jossa rantapoju selvästikin paremmalla tuulella antoi tuhkakupin mukaan ja toivotti hauskaa päivää - rahastamaan hän tulee kohtapuolin. Hinta oli siis 1.200 DRH koko päivältä. Keltainen lippu liehui salossa, eli uiminen sallittu mutta varovaisuutta noudattaen. Hez osti heti hotellin liikkeestä itselleen uimapatjan jolla huvitti ei varmaan ainoastaan mippeä: Aalto pääsee aina yllättämään vaikka kuinka on varautunut.

Myöhemmin ajoimme naapurihotelliin tiedustelemaan vesiskootteriajelun hintaa. 15min = n. 60DM. Eipä kauaa kyllä miettinyt Hez, tahtoi heti skootterin selkään ja merelle. Aallot tyrskysivät rantaan kun nämä kahlasivat vyötäröä myöten veteen ja odottavien skoottereiden selkään. Ohjeet olivat selvät: Ensin pitää ajaa suoraan rannasta noin 70m:n päähän lilluvalle kumivene-merkille ja vasta siellä voi ajella puoli kilsaa vasemmalle ja puoli kilsaa oikealle. Hez tunnnusti heti takaisinrantautuessaan että hauskuudesta huolimatta oli huomattavasti rankempaa meren aaltoja vastaan pomppia kuin mitä muistissa oli kesäiset Mukkulajärven ajelut.

Siitä lähdimme Rethymnonin kaupunkiin skootterilla ja sekosimme täysin kartalta. Yksisuuntaisten katujen sekamelska oli sanoinkuvaamaton, joka kerta kun alkoi hahmottamaan minne pitää mennä, tuli seinä vastaan. Kaikki tiet tuntuivat johtavan syvemmälle jonnekin ties-minne. Totesimme seuraavan kaupunkitutustumisen tapahtuvan jalan. Loppupäivä nautiskeltiin auringosta kotibeachilla välillä Pina Coladaa juoden. Iltaruuan jälkeen ajoimme kylälle (mip ajoi!) jossa ravintola Kellariin.

Kysyimme baaritytöltä tarkoittaako tuo "Kellari" jotain Kreikaksi, johon tämä Stella-neitonen selitti että juu se on sellainen tila talon alla jossa varastoidaan erilaisia tavaroita. TÄH. "Entäs Veranta"? Juu se on talon edustalla oleva kuisti jolla voi istua tms. No HUH. Selitimme sanojen olevan tismalleen samat Suomen kielellä. Kaikenlaista..

Muutamien oluiden ja pina-coladien jälkeen ajoimme pois kylän valosaasteesta ylemmäs vuorelle josta katselimme upeita tähtiä. Yölinnut sirittivät ja linnunratakin oli eroitettavissa. Harvinaista huvia kaupungissa asuville.

24.06

Tipuherätys taas tuttuun aikaan klo 04:00. Ikkunat kiinni ja ilmastointilaite päälle (eilen selvisi mitä varten pöydällämme oli kaksi kaukosäädintä) ja unta nuppiin.

Koko päivä rantailua, köllötystä, lukemista, aalloissahyppimistä, ihmisten tarkkailua. Vasta illalla ajoimme kaupunkiin jossa fiksusti parkkeerasimme skootterin pois ja kävelimme kujilla lämpimässä iltailmassa. Ravintoloita oli uskomaton määrä. Toinen toistaan kutsuvamman näköisiä, rauhallista tunnelmaa pilaamassa rasittavan tunkeilevat sisäänheittäjät. Suomenkieltä kuului enemmän kuin Münchenissä - eivät kai ravintolatkaan huvikseen ole tehneet listojaan myös suomeksi. "Where do you come from?? Finland? Aa.. kampela, mustekala, miekkakala, .." Vain "hankala" puuttui.

Päätimme kotiutua Ravintola Kellariin parille kaljalle - mip maistoi oppaan suosittelemaa maalaisviintä ja ihastui siihen kertaheitolla vähän liikaakin.

25.06

Ei tipuherätystä. Fiksusti jo illalla suljetut ikkunat ja ilmastointilaite käynnissä koko yön.

Sisäänheittäjäongelma oli myös aiheena, samoin tiedustelimme jotain skootterimatkan päässä olevaa nähtävyyttä. Opastäti suositteli oitis Arkadiouksen Luostaria, 15km rannasta vuorellepäin.

Löhösimme siis kolmeen asti beachilla ja lähdimme kartan ja vahvan aurinovoiteen (kerroin 26) ostoon ja painelimme reissuun. Mutkia, mäkiä, kurvia, kyliä, oliivipuita, ruisrääkkiä (?). Ajelimme pienten kylien läpi joissa aika tuntui jo kauan sitten pysähtyneen. Postikorteista tuttu aasilla ratsastava setäkin tuli vastaan.

Tuntui kuin häiritsisi kylien rikkumatonta rauhaa moisella pörinällä, ihmiset kuitenkin vilkuttelivat iloisesti hymyillen turistiskoottrille. Luostariin saapuessamme tapasimme jo muitakin turisteja. Sisäänkäynnillä oli toive asiallisesta vaatetuksesta - hihaton ja minishortsit, hmm. Samaan aikaan paikalla oleva saksalainen rouva, "neuvonantajatäti", viittasi vieressä olevaan vaatepuuhun jossa roikkui erilaisia kietaisuhameita. Sanoi että monet menevät sisälle "noinvaan" mutta että se ei ole kohteliasta. Niinpä mip kietaisi mekon ylleen ja näytti ylen hassulle. Luostari oli kaunis, vanha, raunioitunut ja asutettu matkaoppaasta tuttuilla partaisilla munkeilla (?).

Hez testasi parkkipaikalla olleen miesten WC:n ja harmitteli melkein ettei ollut kameraa ottanut mukaan. Klassinen reikä lattiassa. Tähtäystesti. Paluumatkalla vuoria alaspäin Hez jarruttelii kiitettävästi, ehkä kylkiin puristuvilla kynsillä oli osuutensa asiaan.

Reitillä muuta nähtyä: Keskellä tietä makaava kuollut koiranpentu, AkuAnkasta tuttu koppakuoriainen, iso kuin mikä, musta ja monta jalkaa, köpötteli tien yli. köpö-köpö-köpö. Reissulta suoraan aaltojen sekaan ja syömään. Iltasella vinkkua hotellin rantabaarissa. Päätimme nukkua pitempään kuin aamiaisaika olisi sallinut.

26.06

Pikkuhiljaa heräiltyämme lähdimme Kellariin aamiais-brunssille josta lähdimme kaupunkiin.. Tarjonta putiikeissa uskomaton, kaunista krääsää, ihania koruja, "aitoa kreikkalaista käsityötä" olevia ruukkuja, oliiviöljyjä mitä erilaisemmissa pulloissa. Tarpeeksi talsittuamme päätimme tehdä pienellä kaupunkikierros puksujunalla. Ihan jees, mukavaa oli vaan istua ja katsella.

Illalla tulimme uudeleen kaupunkiin uimaan. Keskikaupungilla oli paremmat hiekkarannat kuin hotellissamme ja aallonmurtaja otti pahimmat aallot vastaan. Kaupungin valot syttyivät iltahämärään, hiekka oli pehmeää ja lämmin merivesi kantoi kuin olisi ollut sitä osana. Hez oli noussut jo etsimään simpukoita hiekasta kun löysi oikean meritähden! Yritti mennä hiekan alle piiloon mutta pöllytimme sen pari kertaa vielä näkyville. Mippe oli täysin haltioissaan, niin uskomattoman täydellinen tähti! Vaihdoimme Hezzin lempirannalle ja menimme uudelleen jortsiin. Nyt aurinko laski, mykistävää seurata sen hidasta punertumista ja antaa rauhallisten ilta-aaltojen kannatella itseään. Mipen pieni romantiikkahormoni hyppi kolmiloikkaa.

Siitä vaihtamaan iltakuteet päälle ja kolmannen kerran kaupunkiin. Tällä kertaa tarkoituksena illastaa yhdessä noista rauhallisista kujaravintoloista - ei siis sillä meluisalla discomusiikkibulevardilla. Päädyimme ravintolaan jossa oli myös toinen ulkokerros. Ruoka oli ok, viini hyvää ja ilta lämmin. Kujaravintolan tarjoilija Hezin tilatessa: "Excellent choise, sir". Siitä tuli heti sisäpiirivitsi.

Muuta tänään nähtyä: Irtipäässeet ilmapallot jotka eivät nousseet korkeammalle kuin ehkä 20 metriä. Lillivät sitten siellä.

27.06

Tälle päivälle päätimme tehdä myös pitemmän skootteriretken. Matka suunnistettiin naapurikaupunkiin Georgi-georgiin, tosin ei vilkasliikenteistä päätietä pitkin vaan vuoritietä. Muutaman kilsan kuluttua päätimme kuitenkin vaihtaa suuntaa, valitsemamme tie ei ollut lainkaan niin eksoottinen kuin olimme arvelleet. Maisemat uudella reitillämme olivat vielä henkeäsalpaavammat kuin edellisreissulla. Huokailua ja päivittelyä, niin uskomattomia vuorenseiniä, laaksoja, kiemuroita teitä.

Pysähdyttyämme taas laittamaan aurinkovoidetta ja tarkistamaan sijaintimme kartalla pöräytti luoksemme "hassu tanskalaisetä" skootterillaan. Halusi ottaa meistä pari kuvaa reissupäiväkirjaansa - kuvaa mielellään ihmisiä ja ympäristöään. Otti kuvat myös meidän kamerallamme ja niin hyvästelimme, toivotimme hyvät lomanjatkot ja jatkoimme matkaa. Kaikenkaikkiaan tuli ajettua varmaan noin 25km, mikä ei suoraa tietä ole homma eikä mikään, mutta vuoristoteillä todellinen kylmäpäisyystesti. Hien ja tiepölyn kuorruttamina hyppäsimme suoraan mereen kaupunkiin saavuttuamme.

Vaatteiden vaihdon jälkeen menimme Kellariin iltapäiväruualle ja kirjoitimme postikortit. Harjoittelimme mm Kreikkalaisia kirjaimia, mitkä ihme kyllä jo muutamankin päivän sisällä rupeavat hahmottumaan. Illalla hotelli tarjosi asiakkailleen "Kreikkalaisen illan" fantastisen buffetin ja kreikkalaisen tanssin kera. Juuri niinkuin arvelimmekin, tulivat repimään ihmisiä mukaan tanssimaan. Kaikenkaikkiaan 3 kertaa. Ja kaikenkaikkiaan 3 kertaa nousimme ja lähdimme "vessaan". hihhih - mip ja Hez eivät niin ole porukkajuhlijoita.

28.06

Reissun viimeinen kokonainen päivä. Nukuimme taas yli aamupalan ja ajoimme suoraan Rethymnoniin aamukaffelle. Viereisessä pöydässä oli kaksi suomalaista n. 45-vuotiasta pariskuntaa. Tarkkailimme heitä siinä syödessämme.. tädit kiekuivat sedilleen että juu menkää nyt ja yllättäkää meidät. Oitis nousivat sedät ja menivät tien toisella puolella sijaitsevaan kultasepänliikkeeseen. Viipyivät siellä vartin. Toinen tuli tyhjin käsin takaisin, toinen muikeasti hymyillen kantoi pientä pussukkaa, pussasi vaimoaan ja antoi lahjan hälle. Vaimo moittii että "mehän sovittiin ettei kyllä mitään isompaa osteta", avasi pussin ja yritti suunnilleen olankohautuksella toisen ostaman lahjan ohittaa. Mippeä rupes siinä kankkusessa ottamaan tosiaan aivoon, miksei voi hymyillä ja kiittää, miks pitää änkyttää että "mulla on jo melkein samanlaiset korvikset".

Siitä rauhoittumaan kotirantaan jota pitkin tallustelimme sitten tuttuun naapurihotelliin jossa Hez meni vetovarjoilemaan. Mippe napsi kuvia kuin heikkopäinen minkä nyt käsiensä tärinältä saattoi. Tyylikkäästi lenteli mies ja tyylikkäästi laskeutuikin rantaveteen, jos ei nyt ihan telemark-tyylillä niin melkein ainakin. Oli ollut kuulemma hulppeat maisemat ja kaunis meri. Kysymykseen "PELOTTIKO??" tuli vaan kädenheilautus että äääääh no ei sieltä mihinkään putoa!

Loppupäivä menikin sitten aurinkoa ottaessa, syödessä ja vielä viimeisen kerran auringonlaskua katsoessa. Palautimme skootterin vuokraamoon mistä seurasi lähinnä amputoitu olo. Loppuilta sitten pakkailua.

29.06

Linja-auto haki meidät 11.35, oli ollut siis hyvää aikaa pakata ja nauttia aamiainen. Suretti vähän lähteä, mutta toisaalta viikko oli ihan hyvä aika, mukava oli palata myös kotiin. Lähtöselvityksessä luukulla papereita kysyttäessä Hez näytti EU-henkkariaan. Täti sanoi että "ajokortti". Hez sanoi että Im going to fly, not to drive. Mip pehmensi että se on henk. todistus ja niin sitten päästiin läpi. Münchenissä Biergarteniin, ahh, Kesä.

Reissusta on mainittava myös muutamia henkilöitä, jotka jotenkin tarttuivat silmään: "Puheliassetä": Yliruskettunut kultaketjuinen n. 55v setä vaimoineen joka näytti jokaisen kanssa haastavan juttua, oli sitten kyse rantatuolinaapurista tai aamiaispöytävieruskaverista.
"Pallotädit": Valtavan suuret kaksi venäläistä tätiä joista toinen ihastui aaltojen voimaan hihkuen jatkuvasti meressä pyllähdellen hyvinpehmustetulle ahterilleen toisen katsellessa rannalta.
"Kymppitonnipari": Nuoripari jotka välillä kikatellen toisiaan kutittelivat, välillä taas tuiskahtelivat toisilleen ja lähtivät muitta mutkitta huoneeseen.
"Korkkisedät": Vanhat kuivakkaat ukki-ikäiset sedät näyttivät kelluvan muita paremmin. "Palle Jansson" perheineen: Nelihenkinen ruotsalaisperhe jossa perheen pää näytti olevan se äksyn-sanavalmis pikkutytär (veli huilu). Isä avuton haalea tapaus. Kaikki ottivat aurinkoa ilman voidetta ja tarkastelivat eriasteisia auringonpolttamiaan illallisella.
"Neuvonantajatäti": Luostarilla tavattu rouva perheineen.
"Hassu Tanskalaissetä": Skootterituttavuutemme vuorenrinteeltä
and last but not least: "Rantapoju": joka osottautui tosi huumorintajuiseksi kaveriksi.