Wien, Tammikuu 2001

1. Päivä

Pakkasimme ennen puoltapäivää reppuun hammasharjat yms ja ajoimme metrolla rautatieasemalle. Tarkoituksena olla pari päivää poissa kotikaupungista, päämäärästä ei muuta tietoa kuin että laskettelemaan itävaltaan ei kannata mennä, säätiedote oli niin huono. Emme halunneet viettää liian montaa tuntia junassa, vapaapäivät olivat kuitenkin kortilla. Aseman matkatoimistossa päätimme spontaanisti lähteä Wieniin. Matkatoimistosetä sanoi että jaaha, olkaa hyvä ja istukaa, milloinkas olisi tarkoitus lähteä - vastaus että nyt heti.

Seuraava juna lähti tunnin kuluttua laiturilta 13. Salzburgissa vaihto ja siitä vielä reilut 3 tuntia perille johon saavuimme alkuillasta. Junatädin kuuluttaessa englanniksi Wienin lähestyvän, sanoi niin herttaisesti että we arrive to Vienna trainingstation.. hihihi. Mippe oli ehdotellut jo junassa että ehkä sittenkin otetaan taksi sinne hotelliin - Hez oli vakaasti sitä mieltä että nyt vähän seikkaillaan ja ajetaan metrolla. Perille päästyämme siis ensin tikettiautomaattia opiskelemaan.. ei ole lainkaan niin yksinkertaista älytä mitkä liput kelpaavat kun käsitteet ovat aivan toiset. Seuraavan katsauksen loimme metrokarttaan ja totesimme että Volkstheaterilla pitää vaihtaa U2:seen ja ajaa sillä Schottentorille asti. Noustessamme maanpinnalle aukesi eteemme puisto missä upeasti valaistu Votivkirche ja sen vieressä vielä prameamman näköinen rakennus: Suojeluksen alla oleva historiallinen neljän tähden hotellimme... vähän oli epävarma olo astella kiiltävästä sisäänkäynnistä juhlalliseen ala-aulaan, kaikki meni silti ok. Hotellihuone (nr. 113) oli erittäin siisti ja rauhallinen, alppeja ei ikkunasta näkynyt; sen sijaan pieni harmaa sisäpiha - vaan eipä tuo haitannut. Avasimme ensin minibaarin ja teimme hienoja tramppahyppyjä sängyllä valokuvia otellen. Vähitellen nälkä alkoi hiukomaan ja lähdimme kaupungille kävelylle etsimään ravintolaa. Meidän makuumme sopivaa ei meinannut ensin löytyä (ei liian hieno, ei liian täynnä, ei liian huono, ei kreikkalaista, ei italialaista, ei liian valoisa, ei liian pimeä...). Pitkä iltakävely Wienin keskustassa, rakennukset toinen toistaan kauniimpia ja vielä kauniimmin valaistuja. Lopuksi söimme hotellin omassa Stüberlissä (suom. "tupa-raflassa"), sinne kiiltävälle kristallipuolelle emme halunneet. Ruoka maistui Wienervalssin soidessa taustalla (mippe haltioissaan), olut myös - ensimmäiset sekoilut Shillinkien kanssa. Puoleltaöin hotellihuoneeseen, herätyksen tilasimme 9:30 kera aamiaisen huoneeseen.

2. Päivä

Vuoteessa nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme kaupunkia tutkimaan, ensimmäisenä kohteenamme vieressä oleva Votivkirche. Ostimme 24h:n lipun Wienin kulkuneuvoihin joten raitsikoilla ja metroilla matkustelu oli vaivatonta. Sää ei niin suosinut eli ajelimme ihan iloksemme. Vaikutuksen tekivät heti ensi silmäyksellä hyvin vanhat raitsikat, lieneevät 50-luvulta? Myös kaikki pysäkkien kyltit yms vastaavat olivat samalta aikakaudelta. Wien on kuulemma tarkoituksella halunnut säilyttää oman tunnelmansa ja historian siipien havinan kaupunkinsa yllä - siinä tosiaan onnistuen. Onnistunut suunnistus värikkäälle Hundertwasserhausille ja Herr Hundertwasserin galleriaan. Sieltä taasen keskustaan Stephansplatzille jonne matkalla ohitimme talon jossa kerrottin Mozartin muinoin asuneen ja säveltäneen musiikkia. Raitsikalla Krimimuseoon joka valitettavasti olikin suljettu. Välillä kunnon häränpihvit itselleen uskotellen ettei itävallassa ole hullunlehmäntautia. Sieltä ajellen taasen keskustaan ja Hofburgiin (val-ta-va) jossa justiinsa oli joku valtiovieras kylässä. Sotilaita oli satoja, äkseeraus ja rummutus olivat vaikuttavia, TV-kamerat pyörivät joka paikassa. Tällaisia tilanteita varten pitäisi aina olla suomenlippu povarissa! Siitä oli tarkoitus mennä katsomaan Lipizzanhevosia (Spanische Hofreitschule) vaan nekin olivat lomalla. Laitumella kenties? Nousimme linja-autoon todeten että ilmeisesti sama nasaaliäänellä nariseva setä on kuuluttanut kaikki kulkuneuvojen kuulutukset. Matkustimme pari pysäkkiä eteenpäin kunnes taas sattui passelisti nähtävyys eteen; bussista ulos ja katselemaan St. Peteriä. Päivä kului rattoisasti spontaaneja päätöksiä ja suunnanvaihtoja tehden ilman tarkkaa kaavaa mihin pitää mennä ja missä pitää käydä. Nautimme siitä mitä eteen sattui ottamatta stressiä mistään muusta. Iltasella taasen samaan hotelstüberliin syömään ja siitä lämpimään kylpyyn, jalat rupesivat olemaan jo lievästi poikki!

3. Päivä

Tänään menimme alakertaan aamiaiselle jonka jälkeen maksoimme huonelaskumme ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme. Pääsimme käymään krimimuseossakin joka ei kuitenkaan ihan vastannut odotuksiamme. Vaikka lähtöön oli aikaa vielä kolme tuntia, menimme rautatieasemalle tarkistamaan että kaikki junat kulkevat edelleen. Siinä kulmilla kuljaillessamme Hez päätti mennä parturiin kun nyt kerran on aikaa muutenkin. Mippe hermoili ettei ulkomailla voi mennä parturiin (? Ks. naisen logiikka) mutta niin vaan meni. Ja ihan siistinä tuli, ilman Wieniläis-Mozart-kiharoita. Lopultakin juna lähti, matkaa 5 tuntia takaisin Müncheniin. Alkureissusta käytävän toisella puolella myhäili äänekkäästi hömppä setä joka jo asemalla kaivoi kassistaan olutta ja makkaraa, ja totesi koko vaunuosastoon kaikaavalla äänellä että "ei mene pöytä alas HEHEHE ei mene pöytä alas" - kyse oli eteen klapattavasta pöydästä ja sitä vastaan hankaavasta pallomahasta. Loppureissu kului lukiessa ja syödessä.

Kirjoittaja kiittää taas kerran mahtavaa matkaseuraansa, joka myös kirjoittajaa kiittää sekä matkaseurasta että kirjoittamisesta ;)

PS: Seuraava reissu on jo harkinnassa Praha? Lontoo? Jatkoa seuraa!

TARINAN LINKIT:

Wien

Hotelli Regina

Hundertwasserhaus

Lipizzanhevoset